torstai 7. kesäkuuta 2018

SURPRISE - BLOGI MUUTTI!

Hellou ja hyvää viikonlopun alkua! Nyt on aika ilmoittaa yllättävistä käännöksistä blogin tulevaisuuden kannalta, sillä muuten ette enää postauksia löydä, hha! Elikkä siis, blogi muutti eilen bloggerin alustalta Lilyyn. Ajattelin pistää vähän kaasuvaihdetta päälle sen pitkään puhutun näkyvyyden hankkimisessa, ja laajempi kokonaisuus on sillä pohjalla helpompi toteuttaa. Niinpä pistin kapuloita rattaisiin ja loin sinne blogini uudelleen!

En tule poistamaan tätä blogia (ainakaan vielä), sillä täällä on useita postauksia, jotka haluan säilyttää. Uudet postaukset tulevat kuitenkin tästä lähtien TÄNNE ja pystyt siellä yhtälailla liittymään lukijaksi ja kommentoimaan entiseen tapaan - ehkä jopa paremmin! Odotan siis, että lukijat täältä siirtyvät myös sinne lukijapalkkiin ;).

Blogin sisältö ei muutu, paitsi ehkä laadukkaammaksi ja aktiivisemmaksi, mutta aihepiiri jää tietysti vahvasti tälle hyvinvointi- ja treenilinjalle. So, stay tuned! 

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Uusi ruokavalio - TOIMII

Kuten puhetta oli jo aikaisemmin, aloittelin parisen viikkoa sitten uuden valmentajan kanssa Team Fitnerizessä. Sain Emilialta ruokavalion massankasvatukseen ja muutenkin tavoitteitani tukemaan, sekä 4+1 jakoisen treeniohjelman. Ruokavalio muuttui jonkinverran siitä mitä olen tottunut mussuttelemaan, vaikkakin raaka-aineet ovat suhteellisen samat. Treenit ovat olleet TODELLA jees, ja kyllä tuntuu, ja kehitystäkin tuntuu tapahtuvan.

No mites se ruokavalio ihan konkreettisesti sitten muuttui? Vähennettiin hiilareita ja reilusti tupattiin hyviä rasvoja ja protskua lisää. Mikään low carb musta ei siis tullut, vaan sieltä 300g ylähujakoilta tiputeltiin jonkin verran veks. Ja tuntuu hyvältä! Kroppa ei tunnu ollenkaan niin tukkoiselta, ja koska kalorit mulla on todella korkealla, on helpompi saada niitä alas rasvan muodossa. Ja koska se rasvan kertyminenkään ei mun kropassa haittaisi sitten ollenkaan, on ihan luonnollista syödä niitä reippaammin. Ja plussana toki se, että pähkinävoit ja avokado - NAM!

Ruokavalio on tehty kuudelle aterialle, mutta oman fiiliksen mukaan voin aterioita yhdistellä, ja mulla viisi kertaa toimiikin paremmin. Ensin piti tosin totutella siihenkin, kun olen pitkään syönyt neljästi, mutta itseasiassa tämä on paljon parempi, ja nyt kun yksi päivä erehdyin tunkemaan vain neljä kertaa safkaa kitusiin, huomasin illalla himoitsevani vähän kaikenlaista, hehe..
Aterioilla on myös mukavasti vaihtelunvaraa ja merkitty erilaisia yhdistelmiä ja raaka-aineita. Sinänsä mulla on siis aamupala, lounas ja päivällinen + proteiinivälipala, hiilarivälipala ja pikkusen rasvapainotteisempi välipala. Niiden mukaa sitten. Öljyä  tulee taas käytettyä ruuanlaitossa, josta oikeastaan pidänkin!

Miltä sitten näyttää esimerkikkinä  mun syömiset?

Ruokia tulee tehtyä jos vaikka minkä näköisiä, ja käytän paljon eri lähteitä kaikille ravintoaineille. En todellakaan syö päivästä toiseen samaa ruokaa ja ainut vakio oikeastaan on aamupuuron kaurahiutaleet :D!

Iso puuro prodejauheella, herelmillä/marjoilla ja pähkinöillä (useimmiten pähkinävoi!) 

Papupastawokkia (papupastassa proteiinia yli 40g!) ja riisikakkuja avocadolla

Kukkakaali-banaani prot. nicecream kaakaonibseillä ja pari riisikakkua kananmunalla ja punajuurihummuksella
Uunibataattia, parsakaalia, nyhtökauraa ja avocadoa
päällä ravintohiivahiutaleita

Suosikki!
Kaurapro-mansikka jauhosta ja kananmunista tehtyjä pannareita banaanilla, mansikoilla ja cashewvoilla, NAM! 

Paljon menee välipaloilla myös prodevanukkaita, soijarahkaa, kauraleipää ja vaikka mitä muuta, ja perusruuatkin pyörii pitkälti riisin, (kikherne-)pastan ja perunan/bataatin ympärillä. Proteiininlähteitä käytössä erittäin monipuolisesti, eniten nyhtökaura, tofu, quorn, Scitecin kasviprotsku, herat
(stevialla makeutettu), kananmunat, valkuaiset... Näitä löytyy. Rasvanlähteinä pääsääntöisesti öljyt (kookos & oliivi), pähkinä(voit), avocado ja toki kokonaiset kananmunat.

MITES HERKUT?

Itsehän koen herkuttelevani lähes joka päivä jollain, mutta minulle se tarkoittaa juomaa (Nocco/Celsius), prodevanukasta, patukkaa, tai Lohilo jäätelöä, joita syön 1-2 viikossa :) . Karkkia en raakasuklaan lisäksi syö ollenkaan, sillä en pidä siitä, eikä mikään muukaan kovin makea uppoa. Jos mummo on marjapiirakan leiponut, niin kyllä minä sitä syön, mikäli se ruokarajoitteisiini uppoaa, mutta en erikseen kyllä pyydä ketään leipomaan, sillä ne eivät vaan mulla kuulu siihen suurimpaan nautintokategoriaan-. Itse nautin eniten hyvästä, aidosta ruuasta, ja mielummin sitten menen vaikka ravintolaan/söpöön vegekahvilaan syömään ja panostan siihen. nim. viikonlopun Helsinkireissua odotellessa... ;)

Näillä siis paineltu nyt muutama viikko menemään ja jos jotain erittäin positiivista, niin rasvakammo on jäänyt kauas, kauas taakse! Kaikilla muilla, paitsi palkkariaterialla pyrin syömään riittävästi rasvoja, ja jokaiselle aterialle tulee myös reilusti proteiinia ja hiilareita. Muuten menisin varmaan jonkun aterian ilman hiilareita (tai vähillä) , mutta koska yhdistän ne kaksi välipalaa, tulee jokaiselle niitäkin, ja koska mun kroppa sietää niitä todella hyvin, se ei ole mikään ongelma. Paljon on siis syötävää, mutta sitä se tavoitteellisuus vaatii. Mikäli kiinnostaa, voisin ensimmäisen 6 viikon jälkeen julkaista vähän kehityskuvia, mitäs sanotte?

Joko tuli ruudun toisellekin puolelle nälkä? Haha!
Jos jäi kysyttävää ruokavaliosta tai koko valmennuksesta,
 niin kysy pois vaan! 

lauantai 2. kesäkuuta 2018

20x Toukokuussa olen...

1. Saanut rusketusrajat makaamatta hetkeäkään auringossa
2. Suorittanu EA-1 kurssin 
3. Aloittanut uuden, mahtavan valmentajan kanssa yhteisen matkan
4. Varannut lomareissun



5. Treenannut tehokkaammin kuin ennen
6. Juossut ylämäkijuoksun sm-kisat
7. Osallistunut farkkupeppu -"kisaan" :D
8. Viettänyt aikaa ystävien kanssa
9. Herännyt joka päivä ennen viittä

10. Juonut luvattoman monta Noccoa
11. Saanut ensimmäisen pienen yhteistyöjutun
12. Ylittänyt oman leuanvetoennätyksen
13. Ottanut yli 700000 askelta (Polar Flow) 
14. Oppinut todella pitämään kahvista, mutta vain kylmästä, jääkaapissa olleesta
15. Lähettänyt hakemuksia muutamiin todella mielenkiintoisiin yhteistöihin ja etähommiin...
17. Törmännyt hirveen koiralenkillä
18. Tehnyt muutaman loikkatreenin vaihtelun vuoksi
19. Viettänyt aikaa lapsuuden ystävien kanssa
20. Kokenut itseni useaan otteeseen onnelliseksi ♥ 

















Kesäkuu on enemmän kuin tervetullut, ja viikonlopuille ainakin on tiedossa kaiken näköistä! Kyseessähän on siis kaksosten - eli meikäläisen - kuukausi, ja synttäritkin juhannuksen tienoilla pärähtää. Turhin ikävuosi siis lähtee käyntiin! Onkos lomalaisilla suunnitelmia kesäkuulle?

tiistai 29. toukokuuta 2018

Mitä tekisin menneisyydessä toisin?

Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että menneitä on turha murehtia ja tekemisiään potea ja katua jälkikäteen, sillä se on ollutta ja mennyttä, eikä sitä voi muuttaa. Katumus on kuitenkin useampaakin useammalle ihmiselle tällä planeetalla jossain mittakaavassa tuttu kaveri, eikä niiltä omatunnon tuskilta aina pääse pakoon. Ja kun ihmisiä ollaan, emme virheiden tekemiseltä voi välttyä, ne nyt vain kuuluvat osaksi elämää. Turha sitä on parjata jos niitä vastaan tulee, valitsee väärin, tai päätyykin väärlle polulle - JOS kiertää toista kautta takaisin oikeille raiteille! Pyytää anteeksi, korjaa virheensä, ja pyrkii aina siihen parhaimpaan, miten tilanne vain sen sallii. Mitä sekin nyt sitten ikinä tarkoittaa. Omien tuntemusten, arvojen ja jaksamisien perusteella kun elää, pääsee varmaan sen keskitien reitin kulkemaan, vähän mutkaisemmalla tai inasen suoremmalla tiellä, miten kullakin.

Mitä sieltä minun historiasta hahhah  sitten löytyy sellaista virhettä ja kantapään kautta opittua asiaa, minkä olisi voinut jättää kokemattakin?


Ruuasta nipistely ja sillä hifistely
 Johti kohdallani sairastumiseen. Aloitetaan tälläisellä kevyellä ... Mikä nyt sitten oli syy ja mikä seuraus, niin tämän olisi tosiaan voinut jättää tekemättä ja toimia kuin fiksu, urheilijanuori, ja olisin taatusti aivan toisenlaisessa kondiksessa.

Oman kehon arvostelu
Kuuluu edelllisen kanssa vähän samaan kategoriaan. Oikeasti olen aina ollut sopusuhtainen ja hyvännäköinen, mutta sille omalle peilikuvalle silmä sitten aikojen saatossa vääristyi. Olin jotenkin vain lyhyt ja kovin normaali, enkä kelvannut niin. 
Onneksi nyt rakastan sitä mitä minulla on. Se, että haluan kehittää sitä - fysiikkaani - ei tarkoita, että jotenkin vihaisin vartaloani.

Marjoilla seinään piirtely
Kevennetään tähän väliin! Gangsteri elämäni alkoi ekaluokalla, kun silloisen parhaan ystäväni kanssa päädyimme tekemään jos jonkinlaisia tyhmyyksiä. Me emme todellakaan mitään pahaa tarkoittaneet, mutta päädyimme naapuritalon seinän tuhertamaan täyteen marja-aronioilla, jotka ei todellakaan olleet mitään helposti pestävää. Eikä me varmaan siis oltaisi jääty koskaan kiinni, ellei oltaisi niillä marjoilla kirjoitettu seinään "Hanna & Suvi was here" :D . Ei muuten porukat innostuneet tästä.

Ystävien jättäminen taka-alalle
Mulla oli vaihe, kun liikunta ja jossain määrin opiskelu olivat ainoita asioita mitä elämääni mahtui. En jaksanut enkä viitsinyt mennä kavereiden kanssa ulos, vaikka ennen olin ollut erittäinkin aktiivinen. Koko ala-asteen asuin suunnilleen kavereiden kanssa ulkona, mutta yläasteella en tavannut (uusia)ystäviäni juuri ollenkaan vapaa-ajalla. Tämä sitten johti siihen yksinäisyyteen ja pikkuhiljaa syrjimiseen ja ulkopuolelle jättämiseen koulussa...

Pelko seurata omia unelmia
Vuonna 2018 olen tehnyt unelmieni eteen enemmän kuin ikinä. Olen päässyt työpaikkaan, jollaisesta olen haaveillut vasta myöhemmälle iälle, olen aloittanut aktiivisemman somepäivittelyn tavoitteena somevaikuttaminen, olen saanut ensimmäisen yhteistyökumppanin, olen tehnyt töitä kahden huikean valmentajan kanssa (toisen edelleen!) , olen hakenut jos minkälaista etäharjoittelupaikkaa ja isompaa blogikuviota, olen käynyt juoksukisat ja suunnittelen urheilupuolella vaikka mitä, ja teen kokoajan kovaa duunia niiden eteen... 
Mutta tätä ennen en ole juuri mitään kovin intohimoisesti uskaltanut tavoitella. Kaikki haaveet ja unelmat ovat tuntuneet hieman liian isoilta toteutettavaksi. Sellaisilta, joita vain "hyvät, kauniit ja suositut" -ihmiset voivat toteuttaa. Nyt sanon vaan: eli minä.


Ja varmasti paljon muuta on tapahtunut, mitä olisi voinut jättää tapahtumatta. On ollut sanoja ja yhteenottoja, jotka olisi voinut jäädä sanomatta ja kokematta. 
Mutta ne ovat olleet, tulleet ja menneet. 
Olleet osa minun menneisyyttäni ja osa tarinaani. Mitään peruuttamatonta ja maatakaatavaa ei ole tapahtunut. Toki kun on terveyden kanssa pelleillyt, ei koskaan voi tietää pitkänajan viakutuksia, mutta tärkeintä on, että muutos on tapahtunut ja tuuli on kääntynyt aivan toiseen suuntaan.

Tiivistettynä haluaisin sanoa teille, että joskus on hyvä käydä läpi 'mitä on tullut tehtyä', mutta niihin on turha jäädä kieriskelemään ja voivottelemaan. On syytä painaa välillä nasta lautaan ja harpata vähän isompi askel eteenpäin ja sitten elää siinä hetkessä. Iso kivi vierähtää hartioilta, kun toteaa, että on tehnyt jo sen muutoksen. Ei elä siinä virheessä, vaan oppii siitä. Elämä on jatkuva oppimisympäristö, eikä kukaan ole täydellinen.
What a Cliche. 

All in one, elä tässä päivässä! 
Hyvää tätä päivää ♥ 

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Mitä se terveellinen elämä tarkoittaa?

Hirveästi joka piakassa puhututtaa, kuinka pitäisi alkaa elää terveellisemmin, syödä terveellisesti, omistaa terveet elämäntavat... Mutta mitä se sitten oikeasti tarkoittaa?

Tässäkään asiassa ei voi mennä millään yhdellä kaavalla. Luulen, että se terveellisyys tarkoittaa jokaiselle vähän eri asioita. Toiselle se tarkoittaa äärimmäisyyksiin menemistä, hurjasti treenaamista ja askeettista syömistä. Toinen taas voi tyytyä siihen, että ei herkutella viikolla, ja pyritään arkiaktiivisuuteen. Kun se, mikä ei ole terveellistä ja mikä on, ei todellakaan ole kovin mustavalkoista.

Mielipiteensä kullakin, mutta mikä MINUN mielestäni on terveellinen elämä?


Syödään riittävästi omiin tarpeisiin nähden
Oletettavastikin vaatii sen, että tietää omat tarpeensa. Etenkin urheilijoilla nälkä ei välttämättä riitä riittävän syömisen mittariksi, valitettavasti.

Harrastetaan liikuntaa ilon ja nautinnon kautta
Kaikkien ei tarvitse käydä puntilla, juosta tai innostua porrastreeneistä. Toiselle se innostava urheilu on ratsastusta ja toiselle tennistä. Tärkeintä on a) lähteä liikkumaan ja b) nauttia siitä, mitä tekee. Liiku siis tavalla, joka on sinulle mieleinen!

Muistetaan levätä
Siis ei treenata yöunien kustannuksella, ja ainakaan jokailta ei kannata pitää leffamaratonia, joka kestää yli puolenyön. Unen lisäksi on oltava päiviä, jolloin ei tarvitse hikoilla ja vetää niin satalasissa. Tällä tarkoitan myös sitä henkistä puolta. Myös töistä on osattava ottaa irtiottoja, ja antaa aivoillekin sitä aikaa palautua tästä maailman menosta.


Rentous säilyy arjessa ja kokonaiskuvassa
Vaikka kuinka itsekin syön hyvin ja ravintorikasta ruokaa, treenaan paljon ja olen arkiaktiivinen, on tärkein oppini tässä vaikeiden vuosien varrella muistaa rentous ja joustavuus. Jos lomareissulta ei kuntosalia löydykään, kaveri pyytää leffaan tai porukat tarjoaa ruuan ravintolassa, niin chill out. Kehitys, kroppa elämä - ei mikään kaadu siihen poikkeustilanteeseen! Päinvastoin tässä taas niitä tilanteita nollata sitä pääkoppaan siitä arjen jauhannasta.
Tämä kohta on itselläni pitkään ollut se kahle nilkassa, ei minkäänlaista joustovaraa meikäläisen elämässä, ja kaikki suunnittelemattomat tilanteet aiheuttivat ahdistusta ja päänvaivaa. Tänä päivänä harmittaa niin paljon erityisesti edellisvuosien ulkomaanreissut, jolloin en osannut sielläkään irroittaa kontrollista, ja olen menettynyt niin paljon niiltäkin reissuilta ihan vaan sen takia...

Tehdään asioita joista todella nauttii
Oli se sitten musiikki, piirtäminen, lukeminen, kukkienhoito... Älä unohda arjessa niitä omia nautinnon ja ilonlähteitä! Ei pelkkää suorittamista kiitos. 

Terveelliseen elämään kuuluu myös ne itse epäterveellisenä pitämät asiat
Juhlat, netflixmaraton, pizza, suklaalevy, tacoilta, viikko rantalomalla, limppapullo... Ne asiat joita pidät noway listallasi, eivät oikeasti sinne kuulu. Tasapainoiseen ja terveelliseen elämään ja elämäntapaan ei kuulu sallitut ja kielletyt asiat ja ruoka-aineet, vaan sinne mahtuu kaikenlaista. Kliseiseen tapaan, kun se peruspaketti on kunnossa, sinne mahtuu niitä vaihteluita. Itse olen kappas vaan, tämänkin aian kantapään kautta oppinut.



Minähän olen siis tuntenut huonoa omatuntoa jopa Noccojen juomisesta, jotka ovat nousseet arkeni piristykseksi ja makunautinnoksi. Ihan vain koska makeutusaineet, hah. Nyt asiasta valmentajani kanssa jutelleena, ne todellakin mahtuvat myös minun kokonaisuuteeni. Ei kaiken tarvitse olla keholle optimaalista.  Meidän kehomme suodattaa ja kestää todella paljon, siihen se on luotu, ja kun sitä pääsääntöisesti ravitsee hyvin, kohtelee hyvin, ei se kaadu ihan pienistä. Pitää muistaa meinaan se, että se tuhoton treenimäärä ja liian vähä ja kuiva ruoka on sille kropalle paljon isompi paha, kuin se nautinnolla syöty jäätelöpurkki jos toinenkin, tai viikko löhöiltynä Karibian rannoilla. Ei se sitä sun kroppaasi tuhoa, vaan se, että vuosikaudet sitä nälvii ja rasittaa LIIKAA.

Kohtuus kaikessa.

Täällä asenteella pääsee viettämään aika hemmetin onnellista ja nautinnontäyteistä kesää. Oma tavoite sinne ulkomaanreissuun onkin viettää niin chilli ja sponttaani reissu, että saan kirittyä edellisvuosienkin virheitä kiinni :D! Nauttikaa siis niitä jäätelöitä, rantapäiviä, kesäjuhlia ja muita ihan huolella. Ottakaa ne OSAKSI sitä "terveellistä elämää" - mitä se nyt ikinä sinulle sitten tarkoittaakin. Se ei ainakaan ole asioilla sataprosenttiseen täydellisyyteen pyrkimistä, vaan se on onnellista inhimillisyyttä. 

Kuvissa esiintyvä, takaa solmittava treenipaita guudmuudin verkkokaupasta! Käy tsekkaamassa koko mallisto.
#lookgoodfeelgoof

Nyt mielenkiinnosta kuulisinkin, mitä se terveellisyys sinulle merkitsee ja mitä se sinulle tarkoittaa tai mitä se ei tarkoita? 

torstai 24. toukokuuta 2018

Kesän MUST DO

Kesäkuu, heinäkuu, elokuu... Kesäkuukaudet, jotka toivon mukaan menee anakin kesäkeleissä ja lämpimissä tunnelmissa. Se ihana tunne, kun kesäiltana vielä päivän lämpö hehkuu kasvoille, ja voi kävellä kaikessa rauhassa shortsit ja toppi päällä, oli kello sitten kuusi tai yhdeksän. Nyt ollaan saatu nauttia näistä jo toukokuussa, mutta toivottavasti nämä eiät ole pois "ydinkesältä", hah.


Tämä vuosi on siitä poikkeuksellinen, että sitä lomaa minulla ei ole. Tämä on nyt ensimmäinen kerta elämässäni, kun mitään kevätjuhlia sun muita ei ole, jostai ei starttaa se kauan odotettu kahden kuukauden tyhjä jakso. Nyt painan duunissa ihan yhtä lailla kun olen kevään tehnyt. Toki kuntosali ja ryhmäliikunta hiljenee nimenomaa näiden hyvien kelien myötä, mutta silti löytyy niitä tunnollisia punttareita, joita on syytä olla ohjaamassa. Ja täytyyhän sen palkan juosta kesän ajan, jotta saa a) vuokran maksettua ja b) vähän käyttörahaa kesälle ;). Onneksi siellä heinäkuussa kuitenkin odottaa se yhden viikon mittainen irtiotto koko maasta, saati tavallisesta arjesta, ja pääsen keskelle Alppien huippuja, aijjai!

Viikonloput mulla on toki vapaita, ja ei ne viiden tunnin työpäivätkään sitä koko päivää vie, joten kerkeän hyvin tehdä kesäjuttuja ja suunnitella jotain spessua viikoille! Joten itse otsikon asiaa, Summer 2018 Must DO:


Picnic kaverin kanssa
Itsekseni olen jo käynyt fiilistelemässä pikku eväiden kanssa puistossa, mutta täytyyhän tämä kaverinkin kanssa toteuttaa vähän isommassa muodossa! Itseasiassa mun paras ystävä (kotikodin naapuri) muuttaa aika lähelle mua kesällä, ihan mahtijuttu! *sydänsilmäemoji*

Reissu johonkin kesäkaupunkiin
Luultavammin nappaan junan kohti Hankoa joku kesäkuinen viikonloppu, ja lähden tapaamaan valmentajaani! Siellä en ole koskaan ennen käynyt, mutta upealta paikalta biitseineen vaikuttaa.

Teemun kanssa auringonottoa
Se, että kilpparit olisivat hitaita, on ihan pötypuhetta, joten kovin chillisti en Teemun kanssa pysty makoilemaan, mutta kun suo toisen silmän seurata konnan touhuja, on kiva vaan istuskella auringossa. Tuo pikku-ukkeli nauttii suunnattomasti ulkoilmasta, ja tallookin menemään aika vauhdilla, jokseenkin pysähtyen vaan jokaiselle ruskean väriselle lehdelle ja puunrungolle, jossa alkaa mutustellu :D. Voikukat ovat myös herran suurta herkkua.

Treenejä myös ulkona
No tietysti kaikki lenkit teen ulkona, en muutenkaan pidä mattojuoksusta, mutta myös loikkatreenejä ja ulkokuntosaleilla hyörimistä tulee harrastettua! On kehittävää ja hauskaa tehdä välillä toisenlaisessa ympäristössä, ja välillä ei niin totisesti raudan seassa puhkuen. Tätä myötä olen mm. kehittänyt ponnistusvoimaa ja kehittynyt yllättävän hyväksi leuanvetäjäksi!


Opin seisomaan käsillä
Tästä olen haaveillut jo pitkään, enkä kaukana tavoitteesta ole, mutta nyt tämä pitää oppia kunnolla! Kesällä on kiva harjoitella nurtsialueilla, kun ei satu jos vähän muksahtaa. Olen kyllä ajan myötä oppinut tulemaan siltakaatoon alas, jos sattuu yli pyörähtämään, hehe.

Grilliruokaa porukoiden kanssa
Suurin fani en kyseiselle safkalle ole, mutta kyllähän se vaan kesään kuuluu! Kesäkurpitsa ja sienet ehdottomia suosikkeja, ja kyllähän se tofukin aika makunystyröitä helliväksi siellä hiilloksessa muuttuu! Grillaamaan tosin täytyy suunnistaa kotikotiin, kun ei tässä mun yksiössä hirveästi grillailla.

Kameran kanssa paikasta toiseen
Kuvaaminen kesällä on parasta, ja haluankin tallentaa (blogiakin varten) kesää mahdollisimman paljon muistikortille. Kesän jälkeen olisi kiva pystyä koostamaan joku kuvakirja!

Kehity urheilijana ja edisty somevaikuttajana! 
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, ei niin kesään liittyvä, mutta koska unelmien tavoitteleminen on parasta, kun on energisimmillään, niin kesällä on aikaa juosta niiden perässä! Reeniä, lepoa ja kehitystä siis tiedossa, ja yhteistyökumppaneiden vaanimista ja mielenkiintoisia instagrampostauksia kyräillessä.

Muthan löytää siis instagramista nimim. @hannnaa_ , jossa pyrin innostamaan ja energisoimaan ihmisiä positiivisilla kuvilla ja toki urheilu feedissä loistaa. Joskus aoikoinaan olen sortunut aina kunnon masis kuvateksteihin, kaikista surullisimmilla biisien sanoilla, mutta nykyään siellä loistaa se, kuka oikeasti olenkin ja kuka haluan olla: pirteä ja iloinen minä. Ei mitään tekohymyä, vaan oikeaa intoa!

Kesään tulee siis kuulumaan kaiken näköistä, töitä, matkustelua, treeniä, fiilistelyä... Peruspuuroa, mutta pienellä twistillä! Aion tehdä tästä mageen ja just oman näköiseni kesän, jolloin töistä huolimatta olen latautunut syksyyn, ja valmis taas kuntosalisesongin alkaessa painamaan opintojakin eteenpäin!
Mitäs mielettömiä kesäsuunnitelmia sieltä muilta löytyy?



maanantai 21. toukokuuta 2018

Sixpack = onnellisuus

Vatsalihakset, kehomme yhdet tärkeimmistä lihaksista. Tukevat rankaa ja ryhtiä, ovat avustavina lihaksina arjessamme jatkuvasti. Heikossa kunnossa olevat nimenomaan syvät vatsalihakset ovat haitta terveydelle ja hyvinvoinnille, joten niiden kehittäminen on järkevää ja oikea terveysteko.
Mutta mites se kiiltävien, pullottavien palikoiden haaliminen?


Olisi mielenkiintoista tietää, mistä se ajatus on lähtöisin. Ensinäkin se, että se sixpack olisi jotenkin kovan kunnon ja hyvinvoinnin takaaja, sekä se että olet hyvännäköinen, mikäli jäätävät paketit paidan alla omistat. Totta on, että treenata on niiden etteen tarvinnut, mutta faktan poikasena, siellä alla saattaa olla turhan heikossa hapessa olevat syvät vatsalihakset. Pinnalla pallottavat kuutiot ovat toki myös hyvät treenattavat, mutta mikäli se poikittainen vatsalihas on rapakunnossa, et laatotuksella tee mitään.

Mitä tulee hyvinvointiin ja siihen, että ne sen sekä varmasti myös onnellisuuden takaisivat niin... Miksiköhän ne niin tekisivät? Tuoko jokin ulkoinen ominaisuus sinuun tai siihen kumppanihaaveeseen jotain enemmän? Mikäli ihastuksen isket packin perusteella, kannattaa vähän himmata. Ja mikäli itse tavoittelet onnelisuuden toivossa näkyviä lihaksia, lopeta. Ei ne tuo onnellisuutta.

Itselläni jonkin näköinen sarja niitä näkyy. Suoraan sanottuna valitettavasti. En usko, että  tulevassa 'hyvinvointipainossani'  niiden on tarkoitus näkyä. Tähän likkaan kun hankitaan lisää massaa - niin lihasta kuin puhdasta rasvaakin - niin ei tarvitse enää palikoiden kurkistella. Naiselliset ja terveet muodot saavat olla jossain muualla päin kehoa.
Tämä on syytä useimpien naisten muistaa, että ihan genetiikasta riippuen, ei välttämättä ole sinun koskaan mahdollista saada erottuvia vatsalihaksia. Ainakaan pysyen terveenä. Ja koska ulkonäkö on syytä pysyä kaukana hyvinvoinnista tärkeysjärjestystä luodessa, niin treenaisin mielummin joku ihan muu tavoite mielessä.


Minäkin varmaan sitä näkyvyyttä jossain vaiheessa tavoittelin, ja tarkastelin riittävän ahkerasti, joko ja vieläkö ne pilkottaa. Ajattelin että sitten olen tyytyväinen ja onnellinen. Olinko? EN. Ei se vie edes sitä kohti.

Mikä sitten teki minusta onnellisen?
  Vapaus : 
Se tunne, kun voit tehdä ja valita, mitä todella haluat. Vapaus kontrollista ja pakkomielteistä.
Hymy:
Kyky taas iloita ja omistaa elämällään sisältö. Saada mielenkiinnonkohteita ja innostuksen lähteitä.


Nämä eivät tulleet vatsalihasten myötä, hah.


"I didn't gain only weight - fat and muscle.
No, I gained happiness, 
I gained life."

torstai 17. toukokuuta 2018

Mitä on meneillään?

Heissan pitkästä aikaa! Saati ettö olen kirjoittanut, en ole myöskään hetkeen päivitellyt kuulumisia. Arkitohinat menee pitkälti töissä, joskin oli pari todella intensiivistä viikkoa, koska lomapäivät keskellä viikkoa tarkoittaa minulle aina muuten pidempiä työpäiviä. Muuten päiviin mahtuukin vain reenit, syömiset ja ruokien valmistelut, hah. Ei sillä, pidän tälläisestä arjesta!


Tämä viikko meni Tampereella lähiviikon parissa, ja se tuntui lähes lomailulta. Minulle osui vain EA1 kurssi, jonka läpäisinkin täysillä pisteillä. Päivittäin oli siis vain pari tuntia koulua ja muuten käytin päiväni Tampereen kiertelyyn ja shoppailuun. Askeleita kertyi päivittäin ihan hulluja määriä, kun kelit oli niin loistavat ja liikuin jalkaisin paljon. Ainut huono puoli näissä keleissä on, että olen pahasti allerginen auringolle (=aurinkoihottumat) , joten en oikein voisi käyttää lyhyitä kesävaatteita. Iho on aivan tulessa iltaisin, kirvelee ja kutittaa, mutta vähän joutuu lämmöstä nauttimisen takia kärsimään. :D Teemukin pääsi vihdoin ulkoilemaan, kun paikat lämpeni riittävästi.

Kaikki ruskean värinenhän uppoaa tämän herran kitusiin ulkona :-D


Uuden valmentajan kanssa aloittelin viikko sitten, ja nyt on kyllä hyvää settiä! Nostettiin (taas) mun kaloreita, mutta tälläkertaa niin, että hiilareita alaspäin ja rasvat ja prodet ylös. Tämä on toiminut hyvin, ja mun kroppa tuntuu tykkäävän tästä rasvapitoisemmasta enemmän. Treeniohjelma on myös tuntunut tosi hyvältä, täysin erilaisella jaolla kuin ennen. Puntti on tehokasta ja kaikessa on otettu huomioon myös minulle muu tuleva liikunta, ohjaukset jne. #TeamFitnerize siis toimii, Ja valmentajani Emilia on aivan ihana persoona ♥. Tätä kehitystä siis lähdemme nyt seuraamaan ja päivittelemään ;). Kiinnostaisiko treenipostaukset ?

Useimmat ystävistäni odottavat jo innolla kesälomaa, mutta itsellänihän sellaista ei oikeastaan ole. Yhde viikon heinäkuusta irrotin, ja varattiinkin äidin kanssa Itävallan matka sille viikolle!  Olin jo henkisesti valmistautunut, että en ulokmaille tänävuonna lähde, mutta äiti yllätti ja tarjosi reissua - KELPAA. Viikko Wienissä täytenä irtiottona täältä ihan kaikesta, huipun oloisessa hotellissa, ja mahtavien maisemien ympäröimänä. Aijai, vielä pari kuukautta sitä ennen täytyy painaa, haha.


Täynnä aurinkoenergiaa ja virtaa pingoin pari viikkoa sitten menemäänm myös ylämäkijuoksun epävirallsiet SM-kisat, ja erittäin tyytyväinen olin juoksuuni! 5,4km laskettelurinteissä, ja aikaa pamahti 30minuuttia, kyllä kulki! Siinä minua sitten jo houkuteltiin maratonille lähtemään syksyn puolella, ja aika pahasti se juoksukärpänen taas iski... Täytyy nyt fundeerata vähän monelta kantilta - kylä se vaan on niin lähellä sydäntä sekin homma edelleen. Ei vaan optimaalisin tähän kehityssaumaan...

Nyt sitten takaisin töiden pariin viikonlopuksi ja jatkamaan sitä perinteisempää arkea. Mitäs jengi haluais nyt kesällä blogin puolella nähdä? Kiinnostaisiko valmennusjutut? Heittäkää vinkkiä ja ehdotusta kommenttiboksiin!


Energistä viikonloppua tyypit! 

torstai 10. toukokuuta 2018

Mitä olen oppinut treenatessa?

About vuoden verran on tullut rautoja kolisteltua ja treeni on kyllä alkuajoista muuttunut suuresti. Ensimmäiset treenit olen vetänyt 1-2x viikossa äipän kanssa heidän työpaikkansa kuntosalilla, jolloin kyllä jo innostuin totaalisesti. Äiti veti usein kiertoharjotteluina treenit ja kovassa kunnossahan olin jo tuolloin tanssin ja juoksun ansiosta.

Keväällä sitten kaverille muuttaessa heidän alakerrastaan löytyi pieni "sali" = kyykky, penkki ja käsipainosetit. Siellä tuli myöskin silloin tällöin vähän hikoiltua yhdessä kaverin kanssa. Ei näissä treeneissä vielä mitään tavoitteellisuutta ollut, mutta tykkäsin ja varmasti loin hyvää pohjaa nykyiselle.

Kesällä, kun otin ensimmäisen valmentajani, joka siis löysi somen ihmeellisestä maailmasta minut... Aloitin treenit kotitreeneillä. Siis kehonpainoa, kumpparia ja kahvakuulaa on tullut käytettyä enemmän kuin tarpeeksi. Tästä syystä olenkin ottanut työpaikalla ohjattavakseni ryhmäliikunnassa kehonpainotreenit. Olen siinä aika haka jo, ja kyllä asiakkaat ovat kovinkin tehokkaaksi tuntejani kehuneet ;).


Syksyllä siirryin kokonaan kuntosalin puolelle, ensin koko kropan ohjelmalla, sittemmin nelijakoisella. Mitään maksimivoimatreenejä en juuri tee, mutta vaihtelen 8-12, 15 ja 4-6 toistomäärien sarjoja treeneissä. Sarjoja tulee tehtyä kaikkea 3 ja 8 välillä, ja joskus spessutreeneissä olen tehnyt kymppi kertaa kymppejä. Ihan superhyviä kehon "shokkitreenejä", joista voisin tehdä erikseen toisen postauksen!

Tässä vähän kehityskaarta tähän päivään, mutta otsikkoon palaten, mitä olen oppinut?




Treenin ei tarvitse kestää puoltatoista tuntia ollakseen tehokas.

Tämä oli joskus vahvasti pinttynyt päähäni, että mitä pidempi, sitä tehokkaampi. Jos treeni venyi kahteen tuntiin, oltiin lihasta taottu varmaan mielettömästi lisää! Ja pyhpah. Nyt jos kysyttäisiin, kellot saataisiin heivata saleilta hemmettiin. Elämäni tehokkain jalkatreeni, jonka pomo mulle vetäisi, kesti 30 minuuttia, enkä ole ikinä ollut niin puhki.

Mahdollisimman monta liikettä = enemmän tuloksia??

Vähän samaa kuin edellisessä... Oikeasti homma on niin, että useimmiten vähempi enempi on ihan fakta. Treenissä on ihan turha yhdelle lihakselle työntää liikkeitä liikkeen perään. Jos näin tekee, on luultavasti käytettävät painot liian vähäisiä, sillä usein puhutaan että 2-4 liikettä per lihas on riittävä. Usein näkee etenkin sinne jalka/tarakka osastolle tehtävän jäätäviä kiertoja koko sali ympäri joka vehkeessä, jokaisessa suunnassa... Muutaman liikkeen monipuolisesti rasitusta miettien kun valitsee, tekee riittävän raskaat sarjat, oikeasti niin, että viimeisen toistot on räävittävä loppuun, niin ei tarvitse satoja eri variaatioita. Eniten itselläni liikkeitä tulee selälle, sillä joudun hakemaan tuntumaa monesta kulmasta, mutta esimerkiksi haukkarit ovat piipussa kahdenkin liikkeen jälkeen, jos teen ne loppuun asti ;). 

Treeni alkaa lämmittelystä, ei sen jälkeen

Tapasin aloittaa sen "ajanoton" myöskin vasta sen jälkeen kun olin ensin juossut 15 minuttia ja heilunut kepin ja kuulan kanssa itseni auki. Nykyään kyllä hyvät lämmöt ovat minulle tärkeä OSA treeniä. Siis siihen 45 minuuttiin - tuntiin sisältyy myös ne alkulämmöt. Koskaan en ole niitä skipannut, mutta joskus mennyt vähän vähemmällä. Itselleni siihen kuuluu ~10 minuuttia crossarilla, keppijumppailua, liikkuvuutta ja kehonpainoliikkeitä. Ja etenkin kyykky ja mavetreeneissä tietysti on myös lämmittelysarjat, koska rauta ei liiku muutoin yhtä tehokkaasti eikä turvallisesti.  


Isot painot eivät ole itseisarvo

Ei todellakaan! Eikä jokaisessa treenissä tarvitse painon määrää kasvattaa, ennemmin sitten vaikka rämpii muutaman toiston enemmän kuin edellisellä kerralla. Usein nimittäin tässä vaiheessa nipistetään tekniikasta, ja silloin mennään kyllä ojasta allikkoon. Tuntuma on useimmiten kaiken a ja o. Etenkin selkätreenissä olen luovuttanut painoja, mikäli ei löydy hyvää tatsia lapojen väliin. Ihan turha niitä on riuhtoa niitä painoja eessuntaassun, jos ei muuta kuin syke nouse ja hiki paina. Mikäli se ei mene työstettävälle lihakselle, teet hukkatyötä. Selkätreenissä helposti kädet tekee kaiken (suurimmanosan) työstä, ja pakaroita hinkatessa saattaakin reidet auttaa vahvasti liikkeet loppuun.

Lepopäivän voi tosiaan pitää, ennen kuin kroppa on kokonaan hajalla

"Haukkarit ovat auki, ja vielä runnottavissa - tehdään siis niitä tänään". Takana jalkatreeniä, selkätreeniä, ja vaikka mitä, mutta ainahan joku aukinainen paikka löytyy! Joo ei nyt näinkään. 
Juuri vaihdoin ohjelmaa, ja nyt päätin, että lepopäivä tulee viimeistään kahden treenipäivän jälkeen. Näin pääsen palautumaan ja treenaamaan OIKEASTI kovaa. Ja se ikuinen saarna siitä, että lihakset kasvaa levossa, on muuten totta...

Ei ikinä treeniä edes pienellä nälällä

Tämä virhe on tullut muutaman kerran toistettua,, vaikka treenaankin aamulla. Helposti kerkeää se kolmisen tuntia vierähtää, kun vasta treenille pomppaa ja siitä sitten tunti-pari vielä seuraavaan ruokaan niin joo ei. Jos yhtään tuntuu, nappaan vähintäänkin banaanin vielä etukäteen. Ei oo meinaan kivaa nousta prässin alta, kun verensokerit on matalalla. On myöskin energiaa millä treenata, kun ei maha kurni ja jaksaa keskittyä!


























No, elämä on jatkuvaa oppimista. 
Aina kehittyy ja oppii uutta, tulee paremmaksi siinä mitä tekee!

Mitäs oppeja ja älynväläyksiä sieltä ruudun toiselta puolelta saataisiin jakoon? ;) 

tiistai 8. toukokuuta 2018

Laiha kun on ok - läski ei.

"Oletpas laiha" "Olet niin laiha" "No ei sulla näy toi missään, oot niin laiha" "Et sä voi sanoa, oot niin laiha" "Sulle toi on helppoa, olet niin laiha" "Voi olisimpa mäkin noin laiha"  "Syö! Oot niin laiha"...

Ja tämän kaiken sanominenhan luokitellaan ihan normaaliksi ja jopa positiiviseksi kommentoinniksi. Entäpäs jos sanottaisiin sama lihavalle ihmiselle? Ikävässä merkityksessä käytetään läski sanaa ja se ei todellakaan ole ok, sen ymmärtää kaikki. Se on loukkaavaa ja alentavaa, eikä siis millään tasolla hyväksyttävää. Mutta miksi sitten laiha, sen vastakohta, on ihan ok? No ei se olekaan!


Nämä niin sanotut laihat, joihin itse varmaan lukeudun, kun eivät sitten saa tuntea minkäänlaisia ulkonäköpaineita tai olla tyytymättömiä omaan vartaloonsa. Laihuus on ihannoinnin kohde ollut pitkään, joskin mielestäni aika sairas sellainen. Laihuus ei tee ketään onnelliseksi ja itsellänikin vain päinvastoin. Se ei todellakaan tarkoita tervettä, eikä hyvinvoivaa. Ja yhtälailla ne paineet voi olla tällä puolella, kuin siellä ylipainon kanssa kamppailevalla. Painon ja massan kerryttäminen ei myöskään ole sen helpompaa, kuin laihduttaminenkaan. Sanoisin jopa, että haastavampaa, kun on kyse esimerkiksi luonnostaan hyvin laihalla henkilöllä. Tällöin ei tosiaan ne kommentit "Senkus vedät pitsaa ja pullaa vaan" auta. Sen sanominen ei ole ok. En minäkään sano sille laihduttajalle, että senkun vaan pistää montun umpeen ja paastoaa, niin eiköhän tipu. Ei, ei ole hyväksyttyä kumpikaan.



Toissapäivänä vietettiin Älä laihduta -päivää, jolla on mielestäni erittäin hyvä sanoma, ja osuva paikka tässä nykymaailmassa. Joka tuutista tulee kevennysohjeita, painonhallintavinkkejä, laihdutuskuureja... Etenkin näin kesää kohden. Mikä ihme siinä on, että tässä vaiheessa vuotta se kilo onkin liikaa, mutta syksyllä se ei sitten niin harmitakaan? Luuleeko jengi tosiaan, että siellä rannalla muut töllää sitä mahamakkaraa ja arvioi, kuinka monta extrakiloa sieltä löytyy. Tuskin. Jos Suomessa päästään sinne rannalle kerrankin säiden suosiessa, niin syytä olisi keskittyä johonkin aivan muuhun. Otettaisiinko siis tänä kesänä katse pois niistä omista olemattomista makkaroista ja keskityttäisiin nauttimaan kesästä, sen tuomista stressittömistä hetkistä, jäätelöstä ja fiilistellään vaan tätä kaikkea kauneutta ympärillämme.

Enkä tällä postauksella tarkoita sanoa, että esimerkiksi laihduttaminen olisi väärin. Se on varmasti terveyden takia myös perusteltua joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi normaalipainoinen ihminen, joka on juuttunut jostain teinivuosilta johonkin tiettyyn ajatukseen tietystä painomäärästä, johon on se ikuinen 2kg matkaa, niin höpöhöpö. Turha sitä kroppaa on stressata jollain pätkäpaastoilla ja pussidieeteillä, vaan mennään sillä mitä on, jos olo on hyvä. Ei ne kilomäärät tässä sitä onnellisuutta tuo, kyllä se tulee jostain aivan muualta.
Ja luonnostaan laihakin voi olla terve, eikä kaikilla ole minkään näköistä tarvetta saada massaa lisää, jos kroppa toimii oikein ja kunnolla. Naisilla varsinkin saattaa olla ongelmia, joten silloin sen massan ja lisärasvan saaminen on perusteltua, sekä terveysteko. Rasva ei ole pahasta, se ei ole epätervettä eikä epäterveellistä. Se on jotain, mitä meistä jokainen tarvitsee niin kroppaan kuin ruuastakin. Ei sillä autollakaan ajeta, jos ei välillä pistetä öljyä koneeseen. ;)

Ole se kuka olet, kanna itseäsi arvokkaasti. 
Kukaan ei ole sen parempi painomäärässä x tai y. 
Laiha ei ole sen positiivisempi kommentoinninlähde kuin läskikään, joten give up,
ketään tai kenenkään kroppaa ei ole syytä arvostella.

Tässäpä tämä postaus tiivistettynä, hah.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Nettivalmennus - omat kokemukset ja mielipide

Täysin tätäpäivää on tehdä kaikki internetin kautta. Oli ne sitten ruokaostokset, matkan varaamiset tai lukiokurssit. Myöskin ravintovalmennukset, treeniohjelmat ja personaltrainerit ovat siirtyneet somen ihmeelliseen maailmaan jo aikapäiviä sitten. On saatavilla superdieettejä, bootybuildingeja, ja kesäkuntoon -valmennuksia. Helppoa asiakkaalle, helppoa tuotteen myyjälle. Teet konseptin ja myyt sadoille ja taas sadoille asiakkaille sitä samaa. Rahaa virtaa ja työtunteja ei kerry tuhottomasti...


Tämä on se yksi puoli. Ei minkään näköistä yksilöittämistä, vain yksi ja sama 'yleispätevä' ohje kaikille - mikäli semmoista on edes olemassa. Etenkin ruokavalioiden kanssa olen hyvin skeptinen, jos se annetaan samana kaikille. Se ei millään järjellä, älyllä tai tieteellä selitettynä ole mahdollinen kaikille. Toki, ihan kuka vain laihtuu, jos laitetaan vaikka 1000 kalorin ruokavalio. Se on liian vähän jokaiselle, varmasti nopeita tuloksia tulee, ilman järjen häivähdystäkään tosin. 
Mutta tietysti asialla on myös toinen puoli! Löytyy yksilövalmennuksia, jotka ovat vain sinua varten ja löytyy ryhmävalmennuksia, joissa saa osan materiaalista henilökohtaistettuna, sinun tavoitteidesi mukaan varioituna. Nämä edellämainitut, etenkin tuo yksilövalmennus, on se mihin nyt vähän pureudun.

Minulla on ollut nyt kaksi nettivalmentajaa. Ensimmäinen, Saksalainen, jonka kanssa aloitin, oli kyllä jälkikäteen ajateltuna nimenomaan se, mistä totaalinen parantuminen ja uusi elämäninto lähti. Aloiteltiin kotitreeneillä, sillä salille en silloin vielä päässyt, ja tsekattiin ruokavalioon vähän muutoksia. Jos totuuden paljastan, en osannut noudattaa hänen antamaa ruokavalioa... En päässyt niihin kalorimääriin, ja se harmittaa näin myöhemmin, etten painanut sen puolesta täysillä. Tulos olisi ollut aivan erilaista, ja olisi edelleenkin. Mutta anyway, treeni innosti ja tein kotona itseasiassa jo ihan mahtavasti tuloksia! Opintojen alkaessa pääsin aloittamaan myös salitreenin, ja silloin se kärpänen sitten puraisi ja tällä tiellä ollaan.
Hänen kanssaan matkasin 2x4kk setin, kunnes halusin muutosta, ja ehkä vähän helpompaa kommunikointia.

Kuusi viikkoa sitten aloitin uuden nettivalmennuksen Aaro Huttusen kanssa, ketä olen seurannut jo pidemmän aikaa.  Otin häneen hyvissä ajoin yhteyttä, ja juttelimme paljon tavoitteistani ja ne olivat varmasti hänelle vähän turhankin selvät ennen aloittamista :D. Tarkoitus oli ottaa ensin isompi paketti, johon olisi kuulunut ruokavaliokin, mutta sen toteutus ei mennyt ihan nappiin netin välityksellä, joten ajattelin, että otan sen treeniohjelman ja valmennuksen, mutta ruokavalion hoidan kotipuolessa. Huom, taas virhe... Edelleenkin on kyse siitä osa-alueesta, joka vaikuttaa eniten kehitykseeni ja jonka kanssa kamppailen kokoajan. Olisi pitänyt vain träkkäillä ja säätää pitkäjänteisemmin. Noh, meni jo.

Treeniohjelma kuitenkin pamahti spostiin ja innoissani sitä lähdin toteuttamaan. Kyseessä oli siis kuuden viikon kierto, nelijakoisella ohjelmalla. Etureisi-vatsa, selkä-hauis-takaolkapää, rinta-olka-ojentaja, sekä takareisi-pakara-vatsa löytyivät viikkokalenterista. Isoja moninivelliikkeitä, lyhyitä, mutta raskaita treenejä, viikottain vaihtuvilla toisto-/sarjamäärillä. TokTaluksi mietin, tuntuuko tämä nyt missään, kun niin lyhyitä ja vähäliikkeisiä treenejä, mutta kun täysillä painaa niin kyllä vaan, ilman pumppipumppijumppiakin saa sitä tulosta! Ja kun lihasmassan kasvatus on tarkoituksena, on tämä se keino siihen. Luota siis siihen mitä asiaan perehtynyt sanoo ;). Treenipainot kyllä pääsivät kasvuun tässä! Voin vain kuvitella, mitä oltaisiin saatu aikaan, jos samaan aikaan ruokavalio olisi optimaalinen... Edelleen siis ongelmani on isot annokset liian pienillä kaloreilla.

Toki tapauksessani aerobinen ei olisi kuulunut ohjelmaan, mutta minulla ryhmäliikunnat ovat osa arkea, joten ne säilyivät salitreenin ohella. EI häirinnyt kyllä minua, enkä koe missään vaiheessa arkeani liian kuormittavaksi. 

Mikä parasta oli Aaron kanssa yhteistyössä, oli meidän sähköpostikeskustelumme. Kirjoitin kuulemma ihmeenkin pitkiä vastauksia ja viestejä, hah, (Anteeksi Aaro tuhlatuista tunneistasi♥)  mutta innostava ihminen sai minutkin innostumaan. Hän kyseli minulta viikoittain etenemistä ja treenijuttuja, mutta juttelimme myös muusta. Elämän kummasta kulususta ja ihan mistä nyt sitten kirjoitinkaan. Pidin tätä äärimmäisenä etuna, ja käytiinkin niin innostavia ja mielenkiintoisia keskusteluja, että päiväni aina vain parani, kun huomasin sähköpostin taas saapuneen. Koen tämän tärkeänä aina asiakas-valmentaja suhteissa, että yhteyttä pidetään aktiivisesti ja välit ovat "läheiset". Se tuo intensiivisyyttä, oli sitten kyse online- tai ihan basic valmennuksesta kasvotusten.

Ilmeeni kun Aarolta oli tullut sähköposti XD
Tiivistettynä siis palaten nettivalmennuksien kokonaisuuteen, minun kokemukseni ovat postiivisia. Olen äärimmäisen skeptinen näiden yleispätevienvalmmenusten suhteen, mutta nämä yksilöllistetyt ovat kyllä äärimmäisen potentiaalisia! Hinta on usein myös kevyempi lompakolle, ja tietysti kiireisille arjen ahertajille ei tarvitse sitten kalenteria niin sotkea hommaan. Nämä ovat minua henkilökohtaisesti opettaneet ja vieneet edteenpäin ihan älyttömästi. Koen myös alalla eteneväni mielettömästi kun saan kokomusta erilaisista valmentajista ja valmennustyyleistä, sekä treeniopeista. Imen tietoa itseeni kuin pesusieni. 

Joka tapauksessa seuraava valmennukseni tulee olemaan sitten jossain vaiheessa ihan "live" valmennus. Kaipaan kyllä sitä treeniseuraa ja rääkkiä jonkun muun kanssa, ja henkilökohtaisia tapaamisa. Että kuka se onnekas valementaja ikinä tuleekaan olemaan, niin saapahan tästä tunnollisen ja täysiä duunia painavan duraselin oppeihinsa. ;)


























Onkos siellä kellään kokemusta nettivalmennuksista?

SURPRISE - BLOGI MUUTTI!

Hellou ja hyvää viikonlopun alkua! Nyt on aika ilmoittaa yllättävistä käännöksistä blogin tulevaisuuden kannalta, sillä muuten ette enää pos...